Maijan fiiliksiä: Ollaan Hannun kans Helsingissä nyt kolmatta päivää. Olo on epätodellinen. Neljältä iltapäivällä noustaan koneeseen ja Lontoon ja Nairobin kautta olisi tarkoitus lentää Zanzibarin lämpöön. Siellä on kuulemma pieni sadekausi meneillään ja pohdin kuinkahan pieni se tarkkaan ottaen on. Olisikohan ne kumisaappaat sittenkin pitänyt ottaa mukaan vai pärjäänkö vain äidin sateenvarjolla (niin äiti, jos satut kaipailemaan vaaleansinistä sateenvarjoasi niin se on minulla.) En vieläkään oikein ymmärrä, että se on menoa nyt, joten haaveilen lähinnä lentokoneruoasta ja omasta pienestä tv-ruudusta.
Salainen agentti Jänkäkoira hinkkaa dödöä kainaloon ja ihastelee itseään peilistä. Vuodet ovat uurtaneet jälkensä kokeneen soturin kasvoille ja hänen silmissään palaa lakkaamaton kaipuu nähdä elämän tarkoitus. Agentti vääntää krakansa tiukempaan, asettaa ladatun Colt .21:n koteloonsa vasempaan lahkeeseen, räkäisee oikean käden ojennettuun etu- ja keskisormen päähän ja yhdellä vedolla suoristaa kulmakarvansa taisteluasentoon. Missio "kadotettujen sielujen metsästys" on alkamassa. Salainen agentti tietää, että kaikki on mahdollista sille joka uskoo. SMACK!!!
Yhdella rakkaudellisella käden läimäyksellä (Maijan toimesta) Hannu on palautettu maan pinnalle ...
Näin ensimmäisen blogimerkinnän lopuksi Hannu ja Maija haluaisivat vielä kiittää Mikkoa, Katria ja Viljamia vieraanvaraisuudesta sekä etähalata kaikkia rakkaita ystäviään ja perheenjäseniään. Uutena vuotena nähdään! :) ...ainakin osaa teistä.
